Hattaraa - Cotton Candy

14.2.

2012-02-14T13:14:00.001+02:00

Askarreltiin viime viikolla kortteja. Menetelmänä maailman vanhin perunaleimasin ja peiteväri. Lopulta innostuttiin tehtailemaan lahjapaperiakin.

Sydämellistä ystävänpäivää!

Ninja

On jo ikävä kesää

2012-02-14T06:22:00.000+02:00

Suvilan oman pihan kukkia. Kiireetön kesäaamiainen.

Sankarit Ahvenanmaalla rantakallioilla.

Suvilan ahomansikat.

Neitihenkilö uimassa.

Traktorikavalkaadissa. Oli paahtavan kuuma.

Ahvenanmaalla paimenessa.

Jan-Karlsgårdenissa ratsastamassa.

Suvilan kalliolla, pullatauko.

Ei tässä muuta.

Anu

Risto Räppääjä ja viileä Venla

2012-02-13T20:21:00.001+02:00

Käytiin eilen koko perheen voimin katsomassa uusi Risto-elokuva. Kirjoitinkin siitä jo ja aamulla huomasin otsikossa kirjoitusvirheen. Aamukiireessä kävin korjaamassa kännykällä kirjoitusvirheen ja samalla katosi kaikki paitsi otsikko. Eli uusi yritys.

Uusin Risto Räppääjä oli paljon edellistä parempi. Puvustuksessa ja lavastuksessa oli ihanaa värikylläisyyttä (mutta ei tarvitse olla kovinkaan nokkela ymmärtääkseen, että Marimekko on ollut yksi pääsponsoreista). Laulut olivat melodisia ja lapsitähdet lauloivat kauniisti. Ulla Tapaninen ja Juha Muje olivat nauruhermoja kutkuttava pariskunta, joiden edesottamukset viihdyttivät aikuiskatsojaa. Ja siis tärkeää oli elokuvan viesti, että jokainen voi olla oma itsensä ja kaikki voivat olla kavereita keskenään.

Jopa alle kaksivuotias jaksoi seurata koko elokuvan kiemurtelematta. Voin suositella elokuvaa ja sen kesämaisemia talven kylmyyteen piristysruiskeeksi.

Anu

Blingo haastaa Me&I:n?

2012-02-13T08:00:00.000+02:00

En enää muista, mistä alunperin pääsin Blingon jäljille. Metkaa, että tämäkin pulju taitaa olla lähtöisin armaasta länsinaapuristamme ja lisäksi niin nettisivut kuin siellä näkyvät vaatteetkin tuovat kovasti mieleen jo vanhan tutun Me&I:n. Myös konsepti on aivan sama; nettikauppa ja kotikutsut. Sen verran salapoliisin työtäkin tein, että vaikka hintoja ei missään julkisesti näkösällä kai olekaan, pyörivät ne suunnilleen samoissa Me&I:n kanssa.

Pieni porukka on vuonna 2006 etsiskellyt kivoja ja ekologisesti valmistettuja lastenvaatteita. Koska tarjonta oli heikkoa, tyypit pistivät blingon kasaan. Kuulostaako etäisesti tutulta..?

Blingon vaatteet ovat 100% luomupuuvillaa ja minun silmääni mallistosta löytyi muutamia kivoja juttuja. Lisää kivoja kuoseja kaipaisin. Eniten ehkä tykkäsin farkuista, mutta niiden kuvaa en onnistunut tänne siirtämään.

Mitäs te tykkäätte?

Vaatteita näkyy olevan vauvasta noin kymmenvuotiaalle saakka sekä oma mallistonsa äideille:

Hmm. Nettisivulla vaatteet näyttävät paremmilta, kun ne ovat jonkun yllä. Tässä vähän ankeilta... Itse vielä mietin, tykkäänkö vai en (muistakin kuin niistä farkuista), mutta annan Blingolle kyllä mahdollisuuden.

Ninja

Kipoi ja kupei

2012-02-12T10:49:00.001+02:00

Helsinki on tänä vuonna maailman kartalla. World Design Capital 2012 arvonimi on melkoinen. Itse odotan jännityksellä, mitä kaikkea se tuo tullessaan.

Kaupasta on jo muutaman viikon ajan löytynyt ainakin Iittalan WDC-tuotteita. Termosmuki on jo ostettuna iskän synttärilahjaksi (sen voi täällä kertoa, kun ei se tätä kuitenkaan lue).

Kaupunki-mukien väritys viehättää, ja olen antanut itselleni luvan hankkia yhden muistoksi. En vain osaa päättää, tykkäänkö enemmän Puistosta vai Keskustasta:

Jos näitä olisi 5, hankkisin jokaiselle perheen jäsenelle oman. Nämä kupposet saattavat nousta arvoon arvaamattomaan sitten, kun jampat ovat aikuisia.

Muumimukeja meiltä löytyy enemmän kuin riittävästi, mutta silti tämä houkuttaa:

Paitsi että, eikö joulumuki ollut joskus taannoin todella samantapainen? Vai muistanko väärin, sitä mukia meillä ei ole.

Yritän aktivoitua blogi-hommissa, lupaan. En oikein ymmärrä, mihin kaikki vuorokauden tunnit valuvat.

Perheen pienin, Aarre 7kk konttaa ja on kasvattanut kitaansa neljä hammasta. Voi nyyh. Sen myötä kotia etsii ainakin leikkimatto ja keinusitteri, hihkaiskaa, jos on kiinnostusta. Yritän saada ne nurkista pois mahdollisimman pian.

Täällä sataa lunta (eikö kevättalven pitänyt jo alkaa?!), perheen yli 3-vuotiaat miehet ovat uimahallissa ja itse ajattelin kellahtaa pikku seuralaiseni kanssa sohvalle. Ihanaa sunnuntaipäivää!

Ninja

Lehtien ruokaideoita

2012-02-04T10:37:00.001+02:00

Me ollaan taas eletty sellaista kautta, ettei meinata keksiä mitään ruokaa. Repertuaari kapenee kausittain ja olen taas kurvaillut töistä kotiin Ikean pakastealtaan kautta, jotta pakastimessa on ainakin jotain perussettiä.

Nyt osui silmään monessa uudessa lehdessä kivoja ruokia. Paljon erilaisia keittoja, joita meillä syödään ihan liian vähän sekä karppausruokia, jotka ovat muodikkaita. Meilläkin on karpattu, mutta ei juuri nyt mitenkään aktiivisesti. Karppauksen jäänteinä suurin osa hiilareista on suht hitaita. Mutta kyllä meillä herkutellaankin.

Italialainen lohisoppa (Me Naiset 5/2012)

Italialaisen siitä tekee varmaankin pasta, sitruuna, basilika ja tomaatti sekä valkosipuli.

Kaprislohi uuninyytissä (Glorian ruoka ja viini 1/2012)

Erityistä ruuassa on, että se paistetaan leivinpaperinyytissä ja täytetään sardelli-kaprisseoksella, päälle tulee mozzarellaa. Kaveriksi kasviksia.

Banoffee pie (Glorian ruoka ja viini 1/2012)

Tätä olen aina halunnut kokeilla. Olen jo ostanut kondensoidun maidon. En ole siltikään varma, onko tämä ihan minun juttuni, vaikka olenkin kinuskin, karamellin ja toffeen ystävä. Mutta siis aika simppeli setti: murotaikinapohja, päälle kondensoidusta maidosta keitetty kinuski, banaanin viipaleet ja kermavaahto.

Karppaajan parempi riisipuuro (Meidän perhe 2/2012)

Kermavaahtoa, rahkaa, raejuustoa ja ripaus kanelia ja sokeria. Helppo ja herkullinen välipala vaikka mehukeiton kanssa.

Karppaajan tuhti lohikeitto (Kodin kuvalehti 3/2012)

Maku tulee tomaattimurskasta ja katkaravuista. Kuulostaa vaivattomalta.

Kotoilijan kanakeitto (Kodin kuvalehti 3/2012)

Makua porkkanasta, purjosta, selleristä, paprikasta, oliiveista ja chilistä. Liemessä jugurttia.

Karpalot ja kinuski (Kodin kuvalehti 3/2012)

Vaivaton retrojälkiruoka 70-luvulta.

Saiko joku muu näistä inspiraatiota? Tai onko muita kivoja, maukkaita ja vaivattomia ideoita?

Kysyy, Anu

Tyyliä palovaroittimiin

2012-02-01T07:16:00.003+02:00

Vihdoin on maailmassa estetisoitu yksi pakollinen rumuus eli palovaroittimet. Tässä Jalo Helsingin kaunottaret by Harri Koskinen ja Paola Suhonen. Molempia saa usean eri värisenä ja Kupu on voittanut muotoilupalkintoja. Molempia saa ainakin Stockalta. Myös netistä.

Paola Suhosen Lento.

Harri Koskisen Kupu.

Anu

COS

2012-01-31T20:18:00.002+02:00

COSin alepaketti tuli vihdoin viime viikolla. Kaikki kolme vaatekappaletta olivat kivoja ja sopivia. Tosin yksi mekoista olikin tummansininen eikä musta, kuten olin kuvitellut. On kuitenkin mahdollista, että olin olettanut kuvan perusteella, enkä ollut tarkistanut väriä. Kaikkia olen käyttänyt. Suosittelen lämpimästi. Olisin halunnut kuvata vaatteet tähän, mutta jotenkin ne ovat NIIN mustia (tai tummansinisiä ;)), ettei niiden yksityiskohdat oikein pääse kuvissa oikeuksiinsa. Molemmat mekot ovat ihan oikeaa villaa.

Samaan hengenvetoon luin eilen mukavan uutisen. Ensimmäinen COS avaa Suomessa loppukeväästä Kämp Galleriassa. Kivaa! Vaikka täytyy sanoa, että nettishoppailu oli vaivatonta, kun koot täsmäsivät hyvin. Ällät olivat jopa reiluja.

Tässä vielä COS-makupaloja.

Anu

Me&I vielä uudestaan

2012-01-29T07:23:00.001+02:00

Olen näillä näkymin pyörähtämässä Ninjan Me&I-kutsuilla. Yritän tapani mukaan esivalita ostokseni. Mun mielestä uusi mallisto on ihan jees, mutta en saa mitään isoja kicksejä muista kuin oransseista froteesortseista.

Tässä minun suosikkini.

Tämä on suosikkikolmikkoni. Tekisi melkein mieli ostaa kaikille pojille noi canvas-housut, kahdelle vanhimmalle oranssit froteesortsit (koska meillä on kahdelle pienimmälle ne ennestään). Ja kaikille sama t-paita? Mä olen vastustanut sitä, että kaikilla on samanlaiset vaatteet, mutta olen lapsimäärän lisääntyessä havainnut sen käteväksi Linnanmäki/Muumimaailma jne. tyyppisissä väkijoukoissa. On helpompi pitää silmällä omaa jälkikasvua, kun silmän ei tarvitse hakea kuin yhdenlaista värimaailmaa ja vaatetusta. Ja tavallaan on vekkulia merkitä omansa.

Nämä kaksi T-paitaa ovat myös jees. Meillä on (tai ehkä juuri myin sen pois) ollut lentsikkapaidan oranssi versio, josta tykättiin kovasti. Mä olen keskittynyt viime aikoina ostamaan joka mallistosta aina punaisia ja turkooseja paitoja, koska ne sopii keskenään kuva-aiheesta riippumatta. Silloinkin näyttää kivalta, kun lapsilla on samantapaiset (samanväriset) vaatteet, mutta ei kuitenkaan ihan samaa settiä. Ja se helpottaa pyykinpesuakin, kun kaikilla on samaa väriä samana päivänä.

Tämä oli ainoa naistenmalliston vaate, joka jutteli mulle, mutta veikkaan, että leikkaus ei sovi mulle. Mutta voihan sitä katsoa.

Kuvat: Me&I

Anu

Sekalaisten sänkyjen kokoelma

2012-01-26T06:16:00.000+02:00

Suvilareissulla löydettiin ihan sattumalta neljäs sänky lapsille. Neitihenkilö (1 v. 10 kk) on jo hetken uhkarohkeasti kiipeillyt pinniksestä pois, vaikka Muuramen pinniksessä on poikkeuksellisen korkeat laidat. Olen selailllut huutista, mutta en ole löytänyt sopivaa sänkyä. Nyt osui suvilan lähikirppiksellä kohdalle kiva.

Kirjoittelin varmaan aiemminkin, että sängyt ovat niin sekavärisiä, että tavallaan haluaisin maalata ne kaikki samanväriksiksi. Mutta toisaalta en millään meinaisi raaskia maalata vihreänharmaata ja vaaleansinistä minkään muun väriseksi. Tummanruskea saikin jo valkoisen värin, kun esikoinen sai oman huoneen.

Tämä on se uusin sänky. Aika lailla punamullan sävyinen (ei siis näin ruskea, miltä kuvassa näyttää). Neitihenkilö sai joulupukilta (kummeilta) bambin ja siitä on taisteltu kahden nuorimman välillä.

Kolmevee nukkuu kaikkein kapeimmassa sängyssä. Tämä tuli suvilan mukana.

Neljäveen rapistunut jugendsänky on huutiksesta. Siihen piti rakentaa uusi pohja. Mä tykkään rapistuneesta maalista.

Esikoisella on kaikkein levein sänky. Kolmevee on välillä halunnut nukkua esikoisen kaikussa. Kaksi mahtuu sänkyyn mainiosti.

Anu

Juu änd mii

2012-01-25T19:52:00.001+02:00

Kaivaudun esiin lumikinoksen alta ja rikon blogihiljaisuuden. En vaan ole ehtinyt bloggailemaan ja kamerankin kanssa meillä on ollut erimielisyyksiä. Tänäänkin turvaudutaan muiden kuviin.

Me&I:n kevään mallisto on julkaistu tänään. Pitkästä aikaa lasten vaatteissa oli useampikin tosi kiva vaate mun mieleen.

Haalarin takalistoa koristaa pilvi.

Näitä shortseja meillä on ainakin parit eri kokoisina. Ihan Sulon lempparit. Ja miksei pilvipaitaa saa oranssina? Ja mielellään pitkähihaisena...

Nämä äitien housut ovat yhtenä emännänlahjana. Itse ostin tällaiset viime kevään mallistosta ja jouduin vähän pettymään. Materiaali on ihanan pehmeää ja housut mielettömän mukavat. Mutta vaikka ostin housut normaalia pienempänä, ne lurahtivat heti käytössä liian isoiksi. Meinaavat pudota päältä. Näiden pitäisi olla jämäkämpää materiaalia.

Tässä vain muutamia maistiaisia, käykää itse katsomassa tarkemmin.

Ninja

Ihana talvi!

2012-01-24T06:07:00.001+02:00

Oltiin viikonloppuna suvilalla. Nyt talvi on kyllä parhaimmillaan. Oltiin pulkkamäessä useampaan kertaan viikonlopun aikana ja eilenkin päädyin töistä suoraan mäkeen.

Mies lähti reilun viikon työmatkalle juuri äsken. Me pyöritetään lasten ja lastenhoitajan kanssa arkea.

Edellisenä viikonloppuna käytiin Oittaalla harjoittelemassa taas hiihtämistä. Lapsista hiihtäminen on tosi kivaa. Itse muistan, kuinka vastenmielistä se oli lukioaikana, kun opettaja hiihti perässä hoputtamassa.

Suvilalla on vanhan talon murheet, eli kun sitä lämmittää kunnolla, alkaa ulkopuolelle muodostua jääpuikkoja. No kyllä lämpötila taisi viikonloppuna olla muutenkin aika lähellä nollaa.

Tässä on se naapurin autiotalo. Tästä kuvakulmasta se näyttää aika siistiltä. Käytiin pulkkamäessä ihan vieressä ja kyllä se talo aika huonossa hapessa on ryhdikkyydestään huolimatta. Ja piha ihan ryteikkönä.

Meidän oma ryteikkö. Jääpuikkokuvasta näkee, että ulkomaalauksessa on muutama kohta jäänyt maalaamatta...

Anu

PS Lapset katsovat tallennettuja ohjelmia ja kiukuttelevat minulle, kun kelaan mainokset!

Hylätyt talot

2012-01-17T06:54:00.001+02:00

Suvilan naapurissa on kaunis vanha talo, lähemmäs satavuotias sekin, joka silloin kymmenisen vuotta sitten, kun suvilan ostimme, oli suht hyväkuntoinen ja aika vastamaalattu. Nyt olemme surullisina seuranneet, kuin talo rapistuu, ikkunoita rikotaan ja ne korvataan muovilla. Piha on villiintynyt ja puita kasvaa jo ihan seinän vierillä. Talo on jätetty ihan oman onnensa nojaan, lukuunottamatta sitä, että joku käy muovittamassa ne rikkinäiset ikkunat. Talo on kaunis, tontti vehreä ja sieltä on ihana näköala meren lahdelle. Välillä pyörittelimme ajatusta, että jäljittäisimme omistajan ja yrittäisimme ostaa talon pois. Mutta ei meillä ole ollut rahaa ostokseen ja energiaa toiseen korjausprojektiin, koska suvilassakin on vielä hommia. Pyörittelin ajatusta, että siitä voisi tehdä jonkinlaisen vuokrattavan kesäkodin.

Aika vastikään törmäsin nettikeskusteluun, jossa puhuttiin autiotaloista. On todella surullista, että Suomessakin on paljon vanhoja taloja, jotka ovat jääneet autioiksi kummitustaloiksi, joista ei kukaan pidä huolta. Pääkaupunkiseudulta on jouduttu purkamaan vanhoja taloja, jotka on päästetty niin huonoon kuntoon, ettei niitä enää VOI korjata. En ymmärrä, miksi hylättyjä taloja ei voisi joko myydä tai vuokrata ihan nimellisellä hinnalla ihmisille, jotka sitoutuisivat korjaamaan talot asumiskuntoon ja pitämään niistä huolta. Veikkaan, että Suomesta löytyisi muitakin vanhojen talojen ystäviä kuin minä!

Puutarhurin huvila Helsingin Kruunuvuoressa.

Villa Kissinge luhistuu Helsingin Kruunuvuoressa.

Kuvat ovat Ruosteinen-blogista, jossa on lisää tarinoita Kruunuvuoren taloista ja muistakin autiotaloista.

Haluaisin lähteä barrikaadeille rakennusperinteen säilyttämisen puolesta! Tiedän monia perheitä, jotka mielellään asuisivat tällaisessa huvikummussa. Miksi talot päästetään lohduttomaan kuntoon tai puretaan mieluummin, kuin mahdollistetaan niiden asumiskäyttö?

Espoossakin on ilmeisesti joku vanha hylätty huvila-alue, kuka tietää missä? Suvisaaristossa? Missä muualla on ihania vanhoja taloja, joita kukaan ei saa rakastaa ja hoitaa?

Anu

Järjestelykysymyksiä?

2012-01-08T08:50:00.001+02:00

Minä kai elelen klassista vuodenvaihteen jälkeistä aikaa. Loppiaisena kävin läpi lasten leluja. Ja yllättäen lapset itsekin auttoivat. Laitettiin rikkinäiset roskikseen ja aika iso pino leluja odottamaan kirppistelyä. Minulle saa antaa vinkkejä sellaisista kirppiksistä, jonne kamat vaan viedään ja muut hoitavat homman puolestani. (Bambilla ainakin taisi olla joku hyvä vinkki.) Kävin myös läpi yksivuotiaan sukkalaatikon. Siellä oli melkoinen määrä vauvasukkia, joille meillä ei ole enää tarvetta. Ja hei, jos joltain blogin lukijalta puuttuu se isovanhempi, joka kutoo sukkia, meiltä löytyy hurjat kasat villasukkia ja lapasia. Me käytetään niitä paljon, mutta meillä on kolme tekijääkin, eli ylimääräisiä käyttämättömiä ja vähän käytettyjä ehjiä ja siistejä on runsaasti. Laita viestiä, niin voin niitä edullisella könttähinnalla myydä edelleen, yksittäisiä pareja vaikka annan pois.

Lasten vaatteita ja leluja olen joskus vienyt läheiseen ensikotiin. Nyt yritän ensin myydä, että saisin vähän kotiutettua rahaa ja sitten varmaan lahjoitan jonnekin. Viime kädessä UFFille, mieluummin vaikka Hopeen, jos huolivat. Keräsin muuten vaatteista erilleen kaikki Me&I:t ja Po.Pit, onko teillä sen verran kiinnostusta, että mun kannattaa laittaa ne Hattaran kirppikselle, vai kokeilenko suoraan jotain FB-kirppistä? Yhden karvaan kokemuksen jälkeen tosin suhtaudun niihin aika varauksella!

Eilen kävin läpi oman vaatekaappini, vaikka viime kerrasta ei ollutkaan kovin kauan. Taas tuli yksi kassillinen UFFille ja esikoisen kaappiin laitoin muutaman hupparin, veikkaan, että hihoja kääntämällä se voi aika pian käyttää mun vanhoja vaatteita! Ihan järkyttävää. Järjestin kaappiin kotivaatteet (lököhousuja, huppareita, neuleita) omalle hyllylleen ja työvaatteet erikseen. Nyt on aika selkeä järjestys. Ongelmani on, että kun aamun pimeydessä yritän olla herättämättä muuta perhettä ja yritän kaivaa kaapista työvaatteita, suurin osa vaatteista on mustia ja välillä päälle tulee ihan mitä sattuu. Nyt järjestys on ainakin vähän parempi. Mutta kaikesta huolimatta kaapin perälle jäi vielä yksi sentimentaalinen pino vaatteita, joista en jotenkin raaski luopua, vaikken niitä juuri käytäkään. Mutta siitäkin pinosta puolet meni jo UFFin kassiin. Kehitystä on ilmassa.

Mutta tunnustan samalla, että kävin COSin alessa tilaamassa pari työvaatetta. Kyseistä merkkiä en ole ikinä sovittanut, eli en tiedä, vaikka vielä joutuisin palauttamaan. Muut (netti)alet selvisin ihan vain katsomalla valikoiman. Mulla ei yleensä ole mitään pakkomiellettä ostaa kaikenlaista vain siksi, että on ale. Tosin kirja-alesta mukaan tarttui pari Samu ja Salla -kirjaa.

Tässä muutama COS:

Tämä olisi kiva, mutta vaaleanharmaa ei ole minun värini. Tummanharmaa tai musta olisi hieno.

Mä tykkään kovasti sitruunankeltaisesta, mutta kävin sovittamassa samanväristä toppia henkkamaukassa ja totesin, että ei tämäkään ainakaan kaunista minua. Veikkaan, että on monelle suomalaiselle aika haasteellinen väri. Leikkaus on kiva.

Tämän tilasin. VILLAA! Saa nähdä onko liian tätimalli.

Tämäkin olisi kiva, mutta inhoan tummansinistä.

Näihin tunnelmiin.

Anu

PS Samaan syssyyn siivosin blogilistaa tossa sivussa. Ainakin parikymmentä blogia putosi listalta, koska ei ole päivittynyt aikoihin ja yllättävän moni oli myös sulkenut ovet, eli en kuulunutkaan kutsuttujen joukkoon. Lisäksi oli lehtien blogaajiksi siirtyneitä jonkin verran. Uusi vuosi, uudet kujeet.

Hyvää uutta vuotta!

2012-01-01T18:40:00.000+02:00

Päivät joulusta vuoden vaihteeseen vilahtivat ohi hurjaa vauhtia.

Jouluna oltiin ihan kotosalla ja pienellä porukalla. Lapset saivat paljon kivoja lahjoja, osa kummeista oli kysynyt mitä toivotaan ja toiset olivat osuneet oikeaan kysymättäkin. Mutta kyllä meille ilmestyi myös sellaista tavaraa, joka ahdistaa minua jälkikäteen, kun se ei ole mitenkään välttämätöntä ja sillekin pitää löytää säilytystilaa, vaikka sitten olisi jopa matkalla kierrätykseen tavalla tai toisella. Onko tämä vain meidän perheen ongelma? Miten muissa perheissä ratkotaan toivomatta saatujen lahjojen kohtaloita?

Välipäivinä oltiin miehen kanssa molemmat töissä. Ai niin ja oltiin meilläkin pariin otteeseen ilman sähköä- Siis tässä pääkaupunkiseudun kodissa. Suvilalla olikin lohduttomampaa, sillä siellä oli sähköt, vesi ja puhelinlinjat olleet toimimattomina peräti kolme vuorokautta, osassa saarta kuusi vuorokautta/yhä. Lähikauppa oli varsin tyhjä, kun olivat joutuneet heittämään kaikki kylmäsäilytteiset ruuat pois!

Välipäivinä juhlittiin yhdet kuusivuotispäivät.

Vuoden vaihde suviloitiin. Käytiin kartoittamassa myrskytuhot. Tontilla oli kaatunut yksi iso mänty, muttei onneksi se isoin ja kaunein. Ja puu oli kaatunut onnekkaasti talosta pois päin. Metsässä on myös edessä risusavottaa ja pienempien puiden raivaamista. Naapurin puolella oli kaatunut myös yksi mänty ja ihan lasiverannan vierestä, mutta se oli myös kaatunut kätevästi naapurin ja meidän välisen rajan suuntaisesti. Pakastimesta piti laittaa kassillinen ruokaa roskikseen, mutta pakastin ei silti ollut liruttanut vesiä lattialle. Ja hiiret olivat kuljettaneet hiiribaarien sinisiä rakeita sohvaan ja nuken kehtoon... Tänään viritin tuoreet baarit. Lapset pelkäävät rakettien pauketta, joten suvilalla saatiin olla suht rauhassa.

Mäti on niin ihanan väristä!

Tämä epäterävä kuva tekee kuusellemme parhaiten oikeutta...

Ehkä koko perheen paras lahja ja ilahtunein lahjansaaja. Herra kolmevee sai 1/8 kitaran. (Ja itsensä kokoisen pehmokoiran, joka kulkee mukana kaikkialle.)

Neljävee sai magneettipalapelin (opetustaulun), jossa kootaa ihmisen luurankoa, verenkiertoa ja sisäelimiä, lihaksistoa tai ihan ihmistä ulkoa.

Neljäveen karttakirjapalapeli.

Kolmeveen myyrän kavereita, käsinukkeina. (Tai virallisesti pupu on neljäveen.)

Aakkospalapeli oli kuusiveen paketissa, mutta ehkä sittenkin vähän liian helppo.

Mies teki taas hienon synttärikakun. Kuusivee päätti angry birds -teeman päivää ennen.

Suvilan iirikset.

Ja karhuvattuun on kasvanut isot lehdet.

Mänty, jonka miesväki pilkkoi parissa tunnissa, ihan käsisahoilla. Ja mies sahasi peukaloonsa. Onneksi ei ollut moottorisahaa.

Viime kesän iirikset.

Maisema. Pellolla on hurjasti vettä.

Hyvää uutta vuotta!

Anu

Joulukalenteri 24.12.

2011-12-24T12:03:00.000+02:00

Tänään otettiin miehen kanssa ihan kevyt siisvoussessio aamupalan jälkeen. Käytiin koko perhe aamusaunassa. Sitten laitettiin joulupuuro ja luumukiisseli kiehumaan. Miehen vanhemmat kävivät lounasaikaan puurolla, isoäiti tulee illaksi.

Piparin, luumun ja sitruunantuoksuisia jouluterveisiä meiltä.

Neitihenkilön tanskantuliaiset.

Yhden kuusen jaksoin tehdä ja senkin koristeet valuivat kaupan kuorruutteen kanssa, olisi pitänyt koeajaa Ninjan superreseptiä. Lapset koristelivat loput kuusen osat ihan vaan pipareiksi.

Oikein rentouttavaa joulua kaikille!

Anu

PS Heittäkää ideoita mistä aiheista meidän olisi syytä blogata ensi vuonna! Mistä olisi kiva kuulla? Ja arvontaakin seuraa, kun täytyy 100 000 käyntiä tai 100 jäsentä.

Joulukalenteri 23.12.

2011-12-23T08:00:00.001+02:00

Vietän mielikuvajoulua. Omassa metsämökissäni:

Kuistillani on hillittyjä yksinkertaisia koristuksia:

Mutta oikeasti jouluni on kesänsävyinen huvikumpu:

Joulussa oikeastaan parasta on sen odottaminen ja fiilistely. Alan vihdoin päästä tunnelmaan. On melkein harmi, että joulu on vain kerran vuodessa ja niin nopeasti ohi. Ennen uutta vuotta alkaa jo tontut kyllästyttää. Nyt otan kuitenkin tunnelmasta kaiken irti ja jään lillumaan pilvilinnoihini.

Ninja

Joulukalenteri 22.12.

2011-12-22T06:36:00.000+02:00

Kaksi yötä jouluun.

Eilen olin työasioissa kaupungilla ja liikenne oli kyllä supertakkuista. Liikkeellä oli parikymmentä vuotta vanhoja autoja, jotka kiilsivät kuin uudet ja ratissa varsin iäkkäitä ja varovaisia kuskeja. Pakettiautoja oli paljon, varmaankin kiidättämässä tavaraa paikasta toiseen. Yhdelle annoin ystävällisesti tietä kapealla tiellä, vaikka kyseisellä pakettiautolla olisi ollut se väistämisvelvollisus. Ja mitä sain palkaksi? Kansainvälistä käsimerkkiä. Hyvät joulut sinnekin! Helsingin keskustassa ei edes lumisade haitannut. Täällä pääkaupunkiseudun laitamalla on maisema ollut eilisaamusta saakka valkoinen.

Käväisin ostamassa kuusenjalan ja sen HM Homen kuusenalusmaton. Ovat kyllä kivoja molemmat. Nappasin myös miehelle lahjan, kun tähän saakka ollaan pääsääntöisesti oltu liikkeellä yhdessä.

Kuusi on sisällä ja koristeltu, ja aika paljon kaikkea muutakin saatiin eilen puristettua tehdyksi. Piparikuuset ovat kokoamatta. Tänään on kummiglögit. Kummeille tarkoitetut valokuvat tulivat sentään eilen...

Neitihenkilön punahilkat kulkevat nyt koko ajan mukana. Löytyivät Tanskasta kahdella eri reissulla. (Ne hilkat ovat poissa päältä, kun kaikki irtonainen pitää riisua.)

HM Homen ruusutyyny on suloisen ruusuinen.

Nämä joulusukat olivat ensimmäinen asia, jonka tein tätä joulua varten. Tammikuussa se taisi olla.

Lasten kuusi.

Mies teki eilen sinappia.

Ja minä pullotin kummeille glögiä.

Tässä uusi matto ja kuusenjalka. Kuusesta karisi neulasia, kun kiinnitimme sitä jalkaan enkä tietenkään jaksanut imuroida ennen kuvaa.

Kuusitunnelmia.

Anu

Joulukalenteri 21.12.

2011-12-21T08:00:00.001+02:00

Kuva: Martha Stewart

Valkea joulu taitaa täällä etelässä olla haave vain. Täytynee siis turvautua omatekoisiin hiutaleisiin. Täällä pääset virtuaalileikkelemään hiutaleita. Tässä taas ohje, jos syyhyttää leikellä ihan itse (lähde hukassa...):

Hiutaleet voi toki myös leipoa ja pistää parempiin suihin:

Varsinaisia virtuaalihiutaleita pääset ihailemaan, kun kirjoitat googleen "let it snow". Jos haluat ihan oikeasti tiirailla hakutuloksia, ole nopea, sillä pyry on melkoinen... Hetken odottamalla saat jopa näytön huurustumaan.

Ninja

Joulukalenteri 20.12.

2011-12-20T18:45:00.000+02:00

Meidän perheessä eletään sitä hetkeä, jolloin aika meinaa loppua kesken. Sunnuntaina paistettiin piparit ja koristeltiin niistä osa, maanantaina lapset jatkoivat projektia. Sunnuntaina paketoitiin miehen kanssa lähes kaikki paketit, lasten päiväuniaikaan. Tehtiin joulutorttuja ihan muuten vaan.

Lasten tekokuusista toinen on keittiössä ja koristeltuna, mutta yläkerran kuusi on ilman valoja ja koristeita. Oikea kuusi tuli onneksi tänään ovelle. Tosin kuusen jalka on suvilalla, meidän on pakko ostaa uusi tänne kotiin. Ja nyt harmittaa, etten tilannut Ikea Homesta joulukuusenalustaa, kun suvilalla on sellainenkin, mutta täällä ei.

Tekemättömien töiden listalla on jonkinasteinen pikasiivous, perusteelliseen ei taida olla aikaa. Piparikuuset pitäisi koota. Ja ruuanvalmistuksellisia asioita on jonossa aika monta. Meillä ei ole miehen kanssa aikaa tai varaa pitää vapaata ennen joulua. Iltaisin pitäisi jaksaa ja tänään ainakin tuntuu siltä, ettei meinaa jaksaa. Onneksi on olemassa myös kaupantätien tekemää jouluruokaa, jos ei muuta kertakaikkiaan jaksa ja ehdi. Kinkunpaistohommiin ehkä kyetään.

Se kuusenmatto, jonka ostamatta jättäminen minua harmittaa.

Nelivuotias kehitti omintakeisen tavan taitella joulutortun sakarat.

Kaupasta löytyi uusi torttutäyte, mansikka-vadelma. Kaneliomena on ollut meidän suosikki.

Anu

Joulukalenteri 19.12.

2011-12-19T08:00:00.001+02:00

Innostuin kokeilemaan kynttilöiden valamista. Tarvikkeina Sinellistä hankittua steariinia ja vanhoja kynttilänjämiä sekä pitkin vuotta talteen laitettuja kivan mallisia lasipurkkeja.

Hommasin projektia varten Kierrätyskeskuksesta vanhan kattilan. Homma oli melko helppoa, mutta kuuman steariinin vuoksi en suosittele lasten kanssa puuhailtavaksi. Lisäksi kilosta steariinia ei kovin montaa kynttilää tule, itse kuvittelin saavani purkkitolkulla kynttilöitä.

Kannet ja tikkuaskit koristelin papereilla ja kynttilät käärittiin pikkulahjoiksi.

Ninja

Joulukalenteri 18.12.

2011-12-18T10:28:00.000+02:00

Ulkona ropisee sade ja on tavanomaisen harmaata. Tällainen joulunodotus tänä vuonna.

Päivitän blogia ihan reaaliajassa, vain tuoksu puuttuu. Eilen tehtiin kolmeveen kanssa piparitaikina. En ole tainnut monta piparitaikinaa eläessäni tehdä. Se viimeinen jauhodesi taisi olla liikaa, taikina on liian murenevaista. Mutta hyvää. On sitä mutusteltu jonkin verran.

Tänä aamuna on paistettu ja koristeltu pipareita koko perheen voimin. Mies kaulii ja minä ja lapset tehdään pipareita ja mies ja minä vuorotellaan uunin luukulla. Koristelu on lasten vapaissa käsissä. Minulle on paistumassa muutama kuusi, joihin löysin idean uudehkosta Kodin kuvalehdestä, mutta lehti päätyi lehtiroskikseen ennen toteutusta. Konsultoin äitiäni puhelimessa ja nyt kuuset syntyvät fiilispohjalta. Tosin voi olla, että pitää poiketa vielä kaupassa ennen koristelua.

Kokeilin tästä kirjasta piparitalotaikinan ohjetta.

Voin kertoa, että taikinan eka osa oli ihanaa...

Ihana lastenhoitajamme osti meidän majakkafaneille majakkamuotin.

Muutenkin muotteja on kertynyt yllättävän paljon. Elefantti ja Taj Mahal ovat Indiskasta.

Ihan kaupan kuorrutteilla mennään. Siistiä ja helppoa.

Anu

Joulukalenteri 17.12.

2011-12-17T08:00:00.000+02:00

Tässä kirjassa on ihanat kuvat! Selaillessa melkein tuntuu, kuin aika pysähtyisi. Kirjassa on paljon kivoja ja vähän epätavallisiakin ideoita, kuten puhelinluettelosta väkerretty joulukuusi ja vesi-ilmapallojen avulla jäädytetty lyhty.

Ninja

Joulukalenteri 16.12.

2011-12-16T06:05:00.002+02:00

Käytiin Kööpenhaminassa Skydebane-leikkipuistossa. Se sijaitsee Vesterbrossa ja oli lasten mielestä tosi mukava. Kesällä siellä taitaa olla iso kahluuallas.

Anu

Joulukalenteri 15.12.

2011-12-15T08:00:00.002+02:00

Jo lokakuussa tarttui kauppamatkalla mukaan tällainen:

Sen avulla syntyi tällainen:

Joka ilman piippua mahtuu kätevästi pölyltä suojaan tällaiseen (kiitos Äipsy!):

Miehen ollessa pikku jouluissa sain kuningasajatuksen viettää perjantai-illan piparitaloa lasten kanssa rakennellen. Joulufiilis oli jokseenkin kaukana siinä vaiheessa, kun vauva halusi olla vain kainalossa, taikina tarttui pöytään ja nonparellit ropisivat pitkin lattioita. Mutta valmiiksi se vihdoin tuli!

Karkkiahan tuossa on enemmän kuin piparia, mutta kutsuttakoon silti piparitaloksi. Lasikupu on aivan loistava! Meillä talo tuhotaan perinteisesti vasta uuden vuoden aattona, jolloin suojaamaton mökki olisi jo melko pölyinen.

Tässä vielä aivan loistavaksi osoittautunut ohje pikeeriin/kuorrutukseen, joka on niin stydiä että sillä vaikka kasaa koko torpan sen pahanmakuisen poltetun sokerin sijaan:

1,5dl tomusokeria
0,5dl valkuaista
2-3 tippaa etikkaa tai sitruunamehua

Vatkaa ensin valkuaiset ja noin puolet tomusokerista. Lisää etikka/mehu. Vatkaa. Lisää loput sokerit ja vatkaa jälleen. Toimi ripeästi, sillä kuorrute kovettuu nopeasti.

Ninja

Joulukalenteri 14.12.

2011-12-14T06:24:00.001+02:00

Jatkoa Kööpenhamina-kuviin. Vaikka olen ollut muutamia kertoja Kööpenhaminassa, en ole koskaan käynyt Tivolissa enkä eläintarhassa. Nyt käytiin. Tivolissa oltiin illalla pimeässä. Tämän vuoden jouluteemana on venäläinen joulu. Siellä oli upeannäköistä. Muhjuiset kuvani eivät tee tunnelmalle oikeutta. Ja muistakaa lisätä kuvien tunnelmaan paahtuvien kastanjoiden ja manteleiden tuoksu sekä popkornin ja hattaran tuoksu. Karusellimusiikin ääni, ihmisten huudot jännittävissä kieputtimissa ja yleinen äänien sorina.

Eläintarhassa käytiin kotiinlähtöpäivän iltapäivänä juuri hämärän hetkellä. Kööpenhaminan eläintarha oli todella kiva. Siellä eläimet olivat mukavasti sekalaisesti ripoteltuina. Korkeasaari tuntuu sen jälkeen varsin pedantilta, kun siellä on kissaeläin, kissaeläin, kissaeläin, kissaeläin... Tihkusateessa jaksoimme kierrellä reilun tunnin. Ehdittiin nähdä kolme Kameli Kemeliä, kolme isoa elefanttia, leijonia, tiikereitä, leopardeja, apinoita, tapiireja ja suloisimpina kaikista ihania pikku pingviinejä sekä hylkeitä. Vasta siinä kohtaa tajusin kaivaa kameran esiin, mutta tihkusade ja katoava päivänvalo tekivät kuvaamisesta oikeastaan mahdotonta.

Nakkikioskitkin ovat kauniisti sisustettuja!

Anu

Joulukalenteri 13.12.

2011-12-13T08:00:00.000+02:00

Joulukuun päiviä riittää vielä edessä päin. Tästä kirjasta löytyy tekemistä:

Kirjassa on paljon ohjeita niin koristeluun, askarteluun kuin leivontaankin. Itseäni ilahduttivat erityisesti simppelit askarteluvinkit, joista moni olisi toteutettavissa vaikka lastenkin kanssa.

Ninja

Joulukalenteri 12.12.

2011-12-12T06:13:00.002+02:00

Taas vihreätä joulua...

Oltiin viikonloppu suviloimassa. Lunta oli kai ollut vähän, mutta sade oli jo sulattanut sen pois. Enpä muista, että joulukuun 11. päivä olisi aikoihin ollut näin vihreää!

Mansikka levittäytyy terhakkana.

Sormustinkukan lehdet ovat yhä vihreät.

Isompikin mansikka.

Iirikset työntyvät maasta esiin.

Puron solina kuului sisälle saakka.

Anu

Joulukalenteri 11.12.

2011-12-11T08:00:00.000+02:00

Ei enää tälle vuodelle, mutta ensi vuotta ajatellen vinkkaan pari kivaa kirjaa, jotka toimivat mainiosti myös joulukalentereina:

Rosmariini on neuvokas tonttutyttö, joka asuu kylässä lähellä Joulupukin pajaa. Joulun alla kuullaan kauhea uutinen: ilkeä noita on varastanut joulun taian. Ilman sitä Joulupukki ei pysty jakamaan lahjoja. Rosmariini päättää pelastaa joulun. Ehkä noita ei olekaan niin paha kuin kaikki luulevat? Tonttutarinassa on 24 osaa – yksi adventin jokaiselle päivälle. Jännittävää tarinaa on hauska lukea joulua odotellessa.

Ajattele, jos aamulla löytäisit pihaltasi maailman suurimman joulukalenterin. Se olisi kuin mieletön lumipallo, jonka jokaisessa luukussa sinua odottaa ihana yllätys. Ajattele, jos paras ystäväsi olisi rakentanut sinulle sellaisen. Ja sitten se vierähtäisi pihan reunan yli, kierisi alhaalla mäen juurella olevan kylän yli ja uppoaisi lopuksi järveen. Ajattele. Maukka, Väykkä ja mieletön lumipallo on kertomus yllätyksestä, ystävyydestä, ahneudesta, auttamisesta ja joulun tarkoituksesta. Se sisältää suuria tunteita ja pieniä huijauksia ja pieniä tunteita ja suuren huijauksen. Ja lopussa on tietysti ihme. Kirjassa on joulukalenterin tapaan tarina kullekin päivälle jouluaattoon asti. Jokaista tarinaa komistaa suuri tunnelmallinen kuva.

Ninja

Joulukalenteri 10.12.

2011-12-10T08:41:00.000+02:00

Terveisiä Kööpenhaminasta. Käytiin perhelomalla. Sielläkin oli koleaa ja välillä satoi, välillä tuli melkein räntää ja itsenäisyyspäivän aamuna oli kirpakka pikkupakkanenkin. Elettiin aika lailla lasten ehdoilla eli listalla oli lelukauppoja, leikkipuistoja ja muuta kivaa, joista myöhemmin.

Yövyttiin Guldsmeden Carlton hotellissa, jonka sijainti oli todella hyvä. Se oli meille todella sopiva (koko perhe mahtui yhteen huoneeseen). Ei liian hieno, mutta kuitenkin mukava. Aamiainen oli herkullinen ja luomu. Sänkyjen täkit olivat unelmankeveät ja muhkeat (yksi hotelleja suositelleista sanoi ostaneensa kotiinsa samanlaiset täkit yövyttyään k.o. hotellissa). Menen toistekin.

Strøgetillä sijaitsee Kööpenhaminan Lego Store. Se oli kyllä hieno. Valikoimassa on kuulemma sellaisiakin sarjoja, joita ei muuta saa. Ja sieltä sai legoja irtomyynnistä kuin karkkikaupasta konsanaan.

Nauratti, kun omat lapset syöksyivät suoraan tietsikalle kokoamaan legoja ruudulla eikä oikeasti, vaikka siihenkin oli mahdollisuus.

Sisääntulossa oli seinän läpi luikerteleva lohikäärme, joka oli (tietenkin) tehty legoista.

Seinän maisemamosaiikki sekä pyöräilijä olivat legoja.

Kaupan valaistus muistutti legopalikoita.

Monessa vitriinissä oli legokaupunkeja.

Irtolego-osasto.

Kävimme myös Disney-storessa. Siellä oli musiikin ja valaistuksen lisäksi tuoksumaailma. Ihan hirveä HAJU. Se häiritsi minun ostoskokemustani. Kolmeveen joulupakettiin päätyi yksi ToyStory-vaate ja neitihenkilö sai pieniä eläimiä, Bambin ystävineen. Lego-kauppa hakkasi Disneyn mennen tullen.

Anu

Joulukalenteri 9.12.

2011-12-09T08:00:00.000+02:00

Lapsille tai ainakin vauvoille on jo pitkään löytynyt ketjumyymälöistä erilaisia jouluisia asukokonaisuuksia enkelistä tonttuun ja porosta piparkakkupoikaan. Etsyssä osui vastaan nämä, asenteeltaan hieman erilaiset joulureleet:

Myös Nextistä löytyy kivoja. Tietotekninen osaamattomuuteni esti nappaamasta kuvia tänne, mutta käykää kurkkimassa jos kiinnostaa.

Ninja

Joulukalenteri 8.12.

2011-12-08T06:06:00.002+02:00

Tilasin punaisen maton kaveriksi muutaman tyynynpäällisen. Kyllä ihan parinkin tekstiilin vaihtaminen muuttaa kodin ilmettä.

Löysin kirppikseltä kolmen kotimaisen käyttämättömän pellavaisen kaitaliinan paketin vitosella.

Oi ihana joulukuu -kirjassa on myös kivoja punavalkoisia ideoita. Turkoosi on kieltämättä kiva yhdistää punavalkoiseen. Meilläkin on turkooseja astioita.

Anopin kätköistä löytyi lapsille ihanan pehmeät plyysiset tonttumyssyt.

Isoäidin viinimarjamehukin on oikean väristä joulusisustukseeni. Sitä tulee juotua enemmän, kun laimennan sen valmiiksi Ikean pulloihin.

Lasten joulukalenterit. Jos joku haluaisi myydä minulle yhden tällaisen olisin kovin kiinnostunut! Kalentereita on meillä yksi vähemmän kuin lapsia. Olen tänä vuonna laittanut isojen poikien luukkuihin lego-kalenterin legoja. Lapset valittivat, että "aina legoja". Yhtenä aamuna laitoinkin tarroja: "Miksi vain tarroja." Luulen, että legokalentereista jää vielä legoja ensi vuodellekin ja keksin tänä vuonna osaan luukuista muuta kuin legoja (tai tarroja).

Yksivee neitihenkilöllä on simppeli muumikalenteri, josta tulee aina joku muumilaakson asukkaan kuva, sekä pieni tarinanpätkä.

Eskarilainen on sarjatuottanut tonttukortteja kummeille ja sukulaisille. Eivätkö ole suloisia?

Anu

Joulukalenteri 7.12.

2011-12-07T08:00:00.001+02:00

Lainasin kirjastosta kasan kivoja joulukirjoja ja esittelen niitä joulukalenterissa muutaman. Tänään vuorossa tämä:

Kirjassa on paljon ideoita ja ohjeita askarteluun niin kotiin kuin pihaankin. Itseäni ilahdutti, että suurin osa materiaaleista oli varsin edullisia tai jopa ilmaisia ja siten ekologisiakin. Esimerkiksi viimeisen kuvan pallot on askarreltu vanhoista korteista.

Ninja

Joulukalenteri 6.12.

2011-12-06T06:05:00.001+02:00

Joulukuun kuudennen päivän luukusta tulee tarroja. Samalla ehkä jonkinlaista kestävää kulutusta.

Ikkunatarrat ovat meillä käytössä toista vuotta. Joulun jälkeen ne taas putsataan ja laitetaan talteen odottamaan seuraavaa joulua.

Kolmevee sai kummeilta suloisen tarrakirjan. 1000 tarraa ei liimaudu yhdessä joulussa, veikkaan että tästäkin on iloa moneksi vuodeksi.

***

Itsenäisen Suomen juhlapäivänä voimme muistaa niitä lapsia, joilla asiat eivät ole yhtä hyvin kuin useimmilla suomalaisilla lapsilla.

Tästä linkistä pääset toteuttamaan haavoittuvissa oloissa elävien lasten toiveita.

Ja kotimaan lapsia voi auttaa Hopen kautta.

Anu

Olet maamme armahin Suomen maa

2011-12-05T08:00:00.000+02:00

Vielä ehtii, jos inspaa:

Vanha verhon reuna, revenneet farkut ja pätkä pellavanarua.

Ninja

Joulukalenteri 4.12.

2011-12-04T08:24:00.000+02:00

Huomenta joulukuun neljänteen aamuun! Googlailen punavalkoisia helposti toteutettavia joulukoristeluideoita. Tässä muutama (Good Housekeeping ja Martha Stewart). Yritän löytää ratkaisuja, joissa joulun värin vaihtaminen ei tarkoita hurjaa investointia. Tosin tunnustan hommanneeni muutaman uuden tekstiilin, niistä vähän myöhemmin.

Anu

Joulukalenteri 3.12.

2011-12-03T08:00:00.001+02:00

Kyllä ne ruotsalaiset vaan osaa. On epäreilua, ettei Suomesta löydy Granitia. Sieltä löytyisi kaikkea kivaa jouluun:

Ninja

Tähtien valoa...

2011-12-02T05:19:00.003+02:00

Ihana ruotsalainen valaisinkauppa Watt&Veke ja minun tämän joulun suosikkivärini. Kirkkaanpunainen.

Anu

Joulukalenteri 1.12.

2011-12-01T08:00:00.000+02:00

Poikkean Etsyssä aniharvoin, mutta nyt vastaan niin ihana reppu että se sai klikkaamaan linkin auki. Eikö ole söpö?!

Ihan omiaan vaikka jouluenkelille. No, mä en oikeasti keksi, missä tätä käyttäisin, mutta jos joku muu keksii, niin repun löytää täältä.

Ninja

Huopikkaat

2011-11-30T19:25:00.000+02:00

Huopikkaista voi haaveilla, vaikka vettä vihmoo. Aki Choklat for Lahtiset -mallisto on kiinnostava. Ihanan raikas näkökulma huopikkaisiin!

(Kuva MTV3.fi)

Anu

Lapseni on taiteilija

2011-11-28T06:59:00.001+02:00

Eskarilainen on alkanut harrastaa sellaisia taidemuotoja, että äidillä pipo kiristyy. Tähän saakka olemme onnistuneet välttymään seiniin tai huonekaluihin piirtämiseltä. Emme enää. Pitkästynyt eskarilainen on koristellut Marimekon Kulkue-verhot, aluslakanan, farkkujen polven. Lisäksi sama kaveri liimailee tarroja ja sinitarralappuja kaikenlaisiin paikkoihin. Eikä lapsi myöskään tunnista omia voimiaan: käsipyyhkeiden lenkit katkeavat ja pikkuveljen haalarin henkseleitten napit sinkoilevat.

Toisaalta sama lapsi on niin iso, että eskarilainen saattaa aamulla yksin tarjoilla aamupalan pikkusisaruksille: kattaa pöydän, paahtaa ja voitelee leivät, täyttää maitomukit. Yhtenä iltana hän otti kuumat ruuat uunista pöydän kattamisen jälkeen ja huuteli koko perheen syömään leikkien parista.

Veikkaisin, ettei meillä ole maailman ainoa eskarilainen, joka välillä aika pieni ja sitten taas hämmästyttävän iso ja reipas. Viime yönä eskarilainen tarjosi yösijan leveässä sängyssään kolmeveelle, joka on nyt ihan yhtäkkiä alkanut pelätä pimeää. Oli suloista katsoa, kun iso ja pieni tuhisivat kaikukkain.

Minun mielestäni tämä verhon ihmishahmo on niin hellyyttävä, etten ole sitä vielä raaskinut yrittää pestä pois.

Tässä joulun alla tuntuu olevan aika kiire, mutta meillä on tarkoitus taas Ninjan kanssa saada aikaiseksi joulukalenteri tänne blogiin. Ei sen alkuun kyllä montaa yötä ole. Taitaa mennä mun osalta yötyöksi.

Mä toivoisin LUNTA, se muistuttaisi joulusta paremmin.

Hyvää viikkoa!

Anu

Toisen roska on toisen aarre

2011-11-23T19:23:00.003+02:00

Joku muu voi tosin ajatella, että toisen roska on toisenkin roska, mutta itse kannoin eilen onnesta kiemurana kirpparilta kotiin tällaisen kasan oikeita Löytöjen Löytöjä:

Marraskuun päivät eivät oikein suosi kuvaamista, joten värit on harmittavasti vähän poskellaan. Saaliina siis vanha PiP Studio-henkinen pöytäliina, vanhan roosa lampunvarjostin, industrial-tyylinen valaisin, pikkuauto ja sokerina pohjalla luonnollisen kokoinen porsas. Noo, täytyy myöntää, että porsaan käyttötarkoitus on vielä itsellenikin arvoitus, mutta eihän Possuressua voinut sinnekään jättää kun kerran halvalla sai... Koko kasasta pulitin vajaa pari kymppiä.

Ninja

Kohti joulua

2011-11-20T14:11:00.000+02:00

Ensilunta odotellessa oli ihan pakko aloittaa kausikoristelu. Joulusta taitaa tulla puna-valkoinen, mutten silti malttanut olla ottamatta muutamaa viime vuotista vaaleanpunaista koristetta esille.

Tänään oli myös se päivä, kun mies vaihtoi renkaat perheen autoon ja purki ulkokalusteet varastoon talveksi. Minä mietin, käynkö leikkaamassa kärhön ainakin osaksi alas. Kärhö kukki sinnikkäästi ihan marraskuulle saakka.

Nyt saa talvi tulla. (Joulukalenterit ovat vielä hetken kaapissa odottamassa.)

Anu

K niin kuin KOTI kertaa kaksi

2011-11-19T13:44:00.000+02:00

Nimittäin ensin muutama kuva omasta kodista. Mieli virkistyi paljon, kun löysin huutiksesta pitkään haaveilemani Ikean punaisen PS maton. Meillä on ollut viimeksi punaista kaksi kotia sitten. Viime jouluna alkoi tulla punaista ikävä. Lisäksi nostin olkkariin pompulatyynyn, joka oli kesällä ulkona. Puolitoistavuotias neitihenkilö oli innoissaan pompuloista ja huuteli "kaulaan, kaulaan". Luuli tyynyn pompuloita kaulakoruksi.

Minä olen muutaman päivän selaillut sisustuskirjaa K niin kuin koti. Se on raikas uutuus. Kodit eivät ole kaikki vitivalkoisia eivätkä keskenään samanlaisia. Niissä on yhdistetty kivasti vanhaa ja uutta. Kirjaa jaksaa selata useampaan kertaan. Suosittelen. Kuvissa muutama makupala.

Anu

Tuoliprojekti osa IV

2011-11-16T05:41:00.002+02:00

Olen kirjoittanut ruokapöydän tuoliprojektista kolmesti aiemmin; tuolien hankinnasta sekä värien valinnasta sekä uusista tuoleista kokoelmaani. Projekti etenee hitaasti. Kesällä kun olisi ollut parhaat maalaamis- ja hiomismahdollisuudet ulkosalla, ei huvittanut tehdä mitään. Nyt kaikki tuolit on kevyestä hiottu. Edustan koulukuntaa, jossa haluan, että vanhat maalikerrokset jäävät uusien alle, jotta kaikkien aikojen värikerrokset on saatavissa näkyviin. Hiomalla vain karhennamme pintaa ja irrotamme lohkeilevat maalit ja tasotamme lokeamien ympäristön. Olen maalannut osan tuoleista kertaalleen ja muutaman kahdesti. Toin jo kahdesti maalatut keittiöön, mutta lampun valossa niistä näkee, että on ihan pakko maalata ne vielä kolmannenkin kerran. Mutta ne saavat silti olla käytössä, kunnes joskus taas iskee maalausinspiraatio. Tässä muutama väliaikakuva.

Anu

Mekkoni mun

2011-11-14T05:30:00.002+02:00

Sain lahjaksi aivan ihanan kirjan, Mekkoni mun. Kirjassa on mukana kaava-arkit ja työohjeet ihaniin mekkoihin ja asusteisiin. Kaivoin omia kankaitani esiin, koskakohan ehtisin tehdä jotain?

Tätä kelpaa selailla Mekkotehtaan mekkokirjaa odotellessa.

Anu

Iskän kirjat

2011-11-13T09:16:00.000+02:00

Meidän perheessä me molemmat aikuiset (ja usein lapsetkin) laitamme ruokaa. Mutta meidän perheessä iskä on makeiden leivonnaisten vastuuhenkilö. Juhliin minä teen suolaisia piirakoita ja koristelen kakkuja, mies leipoo. Mies nimittäin on se, joka jaksaa noudattaa ohjeita tarkkaan. Tänäänkin miehen lahjapaketista paljastui kaksi keittokirjaa. Nigella Lawson ja Leila Lindholm. Molemmat ovat olevinaan yleiskeittokirjoja, mutta ovat todellisuudessa ihanasti leivonnais- ja jälkiruokapainotteisia. Vietin aamupala-ajan kirjoja selaillen ja toiveita esittäen. Seuraavat synttärit tässä perheessä ovat vasta joulun jälkeen.

Kuvasin samalla muitakin leivontakirjoja, joita miehelle on kertynyt eri merkkipäivinä ja jouluna.

Leilan kirjassa on ylivoimaisesti kauneimmat kuvat! Ja ohjeet tuntuivat suht helppotekoisilta, eivät ole liian etäällä tästä suomalaisesta arjesta.

Nigellan kirjassa on hauskoja niksejä. Nigella kirjoittaa avoimesti siitä, ettei ole vaikkapa ikinä käynyt Meksikossa eikä yritäkään väittää meksikolaistyylisen ruokansa olevan autenttista, mutta sanoo karsineensa myös epäautenttisuudet pois. Ja jälkiruuat ovat ihanan epäterveellisiä ja herkullisia!

Satumaiset synttärikakut -kirja oli todellinen yllättäjä. Se on joku heräteostostarjouskirja ja se olikin tällaiselle lastenkutsuperheelle todella hyvä. Kakkuohjeet ovat suht helppoja, ja kirjan suklaakuorrutus, jota olemme käyttäneet merirosvosynttäreiden aarrearkkukakussa, on aivan ihana.

Ulla Svenskin leivontakirjoista ehdottomasti paras on ensimmäinen, se Unelmakakut. Suurin osa kuvista on siitä.

Hyvää isänpäivää kaikille isille!

Anu

Menopeli

2011-11-06T15:47:00.000+02:00

Nyt kolmannen ja viimeisen lapsen kohdalla sitten tehtiin se hankinta, joka olisi kannattanut tehdä jo viisi vuotta sitten. Hankittiin matkarattaat. Meillä on aiemmin ollut vähän aikaa ihan passelit Gracon rattaat, mutta niistä ollaan luovuttu turvakaukaloiän jäätyä taakse. Tällä kertaa saimme hankittua tutulta edullisesti eri merkkisen turvakaukalon, joten ratasasiakin piti miettiä uudestaan.

No, ihan oikeasti olen sitä mieltä, että ilmankin matkarattaita pärjää. Itse vain satun olemaan varsin selkävaivainen ihminen, joten yhdistelmävaunujen nostelu ei varsinaisesti tee hyvää. Vertailun jälkeen päädyimme hankkimaan nämä:

Kyseessä on Gesslein Swift-rattaat. Omaan makuuni näissä on monta hyvää puolta:
1) menevät sateenvarjorattaiden tapaan kasaan, eli todella pieneen tilaan
2) ovat keveät
3) mukana tuli kuljetuskassi, johon rattaat oli kätevä pakata lentomatkan ajaksi
4) selkänojan saa laskettua (ei ihan makuuasentoon, mutta riittävästi)
5) kahvikuppiteline :)
6) kääntyvät ja lukittavat etupyörät
7) työntökahvoihin on kätevä ripustella mamman shoppailunyssäkät.

Hankimme näihin myös adapterit turvakaukaloa varten, ja se onkin sitten se ainoa huono puoli, mitä näistä keksin. Adapterit on liki mahdoton saada riittävän tiukasti runkoon kiinni. No, näppärä insinööri ratkaisi ongelman jeesusteipillä, mutta ärsyttävää silti. Tässä suhteessa Gracot olivat ehdottomasti paremmat, kliks vain ja menoksi. Mutta rattaina tykkään näistä Gessuista enemmän.

Mistä tulikin mieleeni ihmetellä ääneen Suomen lastentarvikeliikkeiden hinnoittelupolitiikkaa. Miten voi olla kannattavaa kaupitella vaunuja ja rattaita ihan huikealla katteella, kun kuka tahansa voi tilata samat kamat netistä ja saada rahteineenkin ne halvemmalla? Tämä siis vinkiksi, jos joku on kärryjä hankkimassa.

Ninja

PS. 3-vuotias kokkaa alakerrassa isänsä kanssa "paksua kanaa". Arvatkaa, mikä on kyseessä.

Lämmintä ja suloista

2011-11-06T14:03:00.000+02:00

Kävin yhtenä päivänä Accessorizessa. Valikoimassa oli niin paljon kaikkea kivaa ja suloista, että pääsin ulos tyhjin käsin. En osannut arvioida tarvitsenko yhtään mitään oikeasti.

Läppärilaukku. Mielettömän suloinen.

Tätä pyörittelin pitkään.

Tämä taitaa olla aika vanha malli, olen tätä kuolannut ekan kerran jo hyvän aikaa sitten.

Lasten neuleet ovat suloisia. Aikuisten neuleet olivat ihanampia luonnossa kuin kuvissa, siksi en liittänyt aikuisten neuleiden kuvia. Ja mulla on nyt joku vimma luulla itsestäni suuria ja väittää, etä osaisin varmaan tehdä kaikki itsekin.

Anu

Berliini

2011-11-05T15:23:00.008+02:00

Kuukauden päivät sitten pyrähdin perheen pienimmän sekä yhden äiti-kaverin vauvoineen kanssa Berliiniin parin päivän reissuun. Berliini ei ollut meistä kummallekaan ennestään tuttu (joskin kaveri on käynyt siellä joskus vuonna miekka ja kivi, jakautuneen Saksan aikaan), ja se olikin kriteeri matkakohdetta valitessa.

Muutaman viime vuoden aikana on ollut kaveripiirissä ja yleisestikin ilmassa jonkinlaista Berliini-hurahdusta. Kyseessä tuntuu olevan kaupunki, jonne matkustetaan takaisin. Enkä ihmettele. Kaupunki on suuri ja niin monitahoinen, että sieltä löytynee jokaiselle jotain.

Koska oma reissumme oli varsin pikainen (ti-to) ja matkaajista puolet oli alle vuoden ikäisiä, tuli Berliiniin tutustuttua varsin pintapuolisesti. Valitsimme majapaikaksi huoneistohotellin länsipuolelta Charlottenburgista. Sijainti oli loistava; vain kivenheitto Zoologischer Gartenille (metrot, bussit, lähijunat) ja lentokentällekin alle puoli tuntia bussilla. Kivenheitto toiseen suuntaan, ja olit Savigny Platzin ravintoloiden äärellä. Suuri shoppailukatu Ku`damm myös aivan liki ja kävelymatka kuuluisaan KaDeWe-tavarataloon.

Riippuu paljon, mitä matkalta hakee, mutta seuraavalla kerralla valitsisin majapaikan varmaan itäiseltä puolelta, Prenzlauer Bergin alueelta, joka tuntui olevan piukassaan pieniä kivijalkakauppoja, ravintoloita ja kuppiloita. Sielläkin ehdimme pyörähtämään ja pimenevästä illasta ja sadekuuroista huolimatta tykästyimme kaupunginosaan kovasti.

Yleensä en koe kaupunkimatkailua lapsiperheen jutuksi, mutta Berliini oli omituisen rauhallinen ja ystävällinen ollakseen niin suuri. Tekemistäkin lapsille varmasti riittäisi; kaupungin keskellä on suuri Tiergarten, josta eläinpuistokin löytyy, lapsia kiinnostavia museoita ja jonkinlainen Legoland sisätiloissa.

En jaksanut raahata kameraani reissuun, joten joudutte tyytymään pokkari-otoksiin:

Tämä puu oli hauska. Luukuissa oli ihmisten kiertoon laittamia kirjoja, joita sai ottaa. Siis perinteistä Book Crossingia hauskassa muodossa.

Oma matkadeittini oli aivan oivallista seuraa. Tyyppi jaksoi olla tyytyväinen ja köllötellä rattaissa. Ikää vajaa 3kk. Matkailu avartaa, käkkiäinen oppi Berliinissä kääntymään.

Ninja

Linjakasta ylle

2011-11-05T06:01:00.002+02:00

Voi Facebook-ystävät mitä mulle kerroitte.

COS

Anu

Hurahdus

2011-11-04T15:47:00.000+02:00

Tunnustan katsovani Suomen Huippumalleja. Viime jaksossa tytöillä oli Novitan kuvaukset. Muutama neuleista oli tosi hienoja ja jäivät kaihertamaan mieltä. Olen melko varma, etten pääse haaveista tekoihin, mutta laitanpa teille muille pohdittavaksi.

Varsinkin toi vaalea huppu/putki on ihana, ja veikkaan että suht vaivaton ja nopea.

Ohjeet: Novita

Kalastajanvaimon blogista löysin tämä Dropsin, joka on minulle ennenstään tuntematon. Ihania neuleohjeita! Kuume nousee.

Ja jos tai kun ei osaa, niin täältä voi ostaa: Töölössä Helsingissä sijaitsee Vanhain työ, johon kelpuutetaan vain yli 55-vuotiaiden käsitöitä. En ole siellä itse käynyt, mutta alkoi kiinnostaa kun luin siitä NYT-liitteestä.

***

Ja aiheesta toiseen. Lapsiperheiden menovinkki huomiselle:

"Ketkä liikkuvat öisin? on Luonnontieteellisen museon

koko perheen tapahtuma

pyhäinpäivänä la 5.11. klo 16–20.

Psst! Ota oma taskulamppu mukaan

– siitä on varmasti iloa iltaseikkailussa…"

Me käytiin lasten kanssa museossa tänään, mutta pitää miettiä mennäänkö huomennakin.

Hyvää viikonloppua!

Anu

Arne&Carlos livenä Kampissa 3.11.2011

2011-11-03T19:52:00.000+02:00

Kävin katsomassa joulupallomiehet. Mukanani oli osa lapsista eli ei viivytty kovin pitkään. Paikalla oli neulekerholaisia, jotka tunsivat toisensa ja kourallinen muitakin lanka-aktivisteja. Tilaisuus ei toiminut mitenkään äärettömän hyvin, tila oli vähän ahdas ja sokkeloinen luontevalle vuorovaikutukselle. Mutta tulipahan nähtyä.

Anu

Ihanat joulupallomiehet Suomessa!

2011-11-01T17:12:00.000+02:00

Ihan pakko mainostaa! Yritän itse ehtiä torstaina Kamppiin Suomalaiseen Kirjakauppaan katsomaan norjalaista neulekaksikkoa Arnea ja Carlosta. Mieskaksikon tilaisuutta sponsoroi Novita eli tarjolla pitäisi olla ihania lankoja, ainakin kutsussa kehotetaan ottamaan omat puikot mukaan! Suomalainen.com kertoo näin:

"Torstaina 3.11. klo 16.30 vietämme Kampin Suomalaisessa KIrjakaupassa neulepäivää jossa ovat mukana Joulupallot-kirjan tekijät Arne & Carlos sekä Novita. Tapahtuman juontaa Anu Harkki.

Arne ja Carlos ovat norjalais-ruotsalainen muotisuunnittelijapariskunta, jonka vaatteissa ja tekstiileissä elävät skandinaavisen neuleperinteen aiheet, tekniikat ja värit. Kirja innostaa aloittelevatkin käsityöharrastajat neulomaan ihastuttavia jouluisia palloja, jotka käyvät niin kuusen koristelemiseen, pakettien viimeistelemiseen kuin pöydän kattamiseen. Kirjan 55 pallomallissa kirjoneulotaan talvisia kuva-aiheita lumihiutaleista ja poroista ornamenttikuvioihin. Nopeasti valmistuvat pallot on helppo ja hauska tehdä selkeiden ohjeiden avulla. Kirjan alussa neuvotaan yksityiskohtaisesti myös kirjoneulomisen perustekniikat ja pallojen täyttäminen.

Arne ja Carlos kertovat kirjastaan ja esittelevät kotiaan

http://www.youtube.com/watch?v=KAdG0IbP3ig

Vietämme neulontatapahtuma kirjakahvilassamme klo 16.30 alkaen. Pääset myös kertaamaan neulomisen aakkoset Novitan oman kässäopen avustuksella.Ota mukaan puikot, muuta et tarvitse! Langat tarjoaa Novita."

Anu

Suvila valmistautuu talveen

2011-10-31T06:13:00.008+02:00

Oltiin suvilalla vain yksi yö. Tärkeintä oli laittaa talon kissanluukut kiinni, se ajoittuu aina kellon siirtämiseen. Lisäksi teipattiin ikkunoita. Yksi tarina sai myös lopun. Olemme omistaneet suvilan keväällä yhdeksän vuotta. Ensimmäisenä kesänä olimme ikkunanentistämiskurssilla, jolloin suvilasta irroitettiin yksi ikkuna, jonka kunnostaminen aloitettiin kurssilla. Sen jälkeen ikkuna on kiertänyt suvilalla paikasta toiseen, kunnes viimein tänä kesänä kittasin sen ja tänään mies veti viimeisen maalikerroksen ja laittoi ikkunan paikoilleen. Ei ole silti tarkoitus väittää, että ikkunoiden kunostaminen on hidasta hommaa. Tähän väliin on vain mahtunut varsin paljon kaikkea kiireisempää:

- suvilan keittiön lattian purkaminen ja elävän maa-aineksen poistaminen kellarista
- uuden lattian asentaminen keittiöön
. suvilan alakerran lämpöeristäminen
- suvilan keittiön ja kylppärin rakentaminen
- ennen niitä suvilan uusimman osan oikaisu
- vesijohto ja viemäri tontille sekä salaojitus
- suvilan uudelleensähköistys
- yläkerrassa kylmän ullakkotilan ottaminen osaksi isompaa makuuhuonetta, lämpöeristäminen
- ulkolaudoituksen uusiminen ja talon maalaaminen
- kesäkeittiön vaihe 1
- leikkimökin rakentaminen
- vesivahinko, jossa purettiin jo rakennettu eteisen lattia ja vaihdettiin kylppärin lattian eristeet

Lisäksi olemme sinä aikana muuttaneet kaupungissa kolmesti, rakentaneet kaupungiossa kaksi keittiötä, tehneet satunnaisia remppaprojekteja, saaneet neljä lasta, tehneet töitä ja välillä jopa ollaan reissattu.

Mutta nyt siis ensimmäinen ikkuna on kunnostettu valmiiksi. Enää joitain kymmeniä jäljellä. Mutta jos vaikka päästäisiin projektissa vauhtiin. Suvilan rempan isoimmat hommat ovat takana.

Minä leikkasin lumimarjapensasta pienten herrahenkilöiden avustuksella. Lumimarja oli lähes piilottanut sisäänsä kaksi marjapensasta.

Kolmevuotias avustaja. Fiskarsin isot sakset ovat tosi kevyet käyttää eikä niissä oikeastaan ole paikkoja, jonne sormet voisivat jäädä väliin.

Marjapensaille pitää keväällä rakentaa muutama uusi kehikko. Leikkasin niitäkin aika reilulla kädellä, enkä edes tarkistanut onko syksy vai kevät se oikea leikkausaika. Ne olivat kesällä kuitenkin niin rumat ja tuottivat niukan sadon. Päätin, etteivät ne ainakaan huonommiksi leikkausoperaatiostani voi mennä. Yhden pensaan pelastin vuosia kadoksissa olleen mintun syleilystä. Minttu hävisi silloin, kun vesijohtoa ja salaojitusta kaivettiin. Luulin, että se oli kohdannut tiensä pään, mutta tänä kesänä se ilmestyi esiin lumimarjan juurelta viinimarjaan kietoutuneena.

Sormustinkukkia löytyy mitä kummallisimmista paikoista. Linnut kuljettavat siemeniä. Enkä tajunnut, että se kukkii vielä näin myöhään.

Varmaan suvilan peltikattokin pitää maalata jossain kohtaa. Nyt se edustaa rappioromanttista tyyliä.

Meidän kalliolla kasvaa monta lajia jäkäliä ja sammalia. Olen niuhottava äiti ja pakotan lapset laittamaan takaisin paikoilleen kaikki saappaitten alta irronneet sammal- ja jäkälämättäät.

Kuvassa näkyy koko perhe paitsi lumimarjaa leikkaava kolmevee ja minä.

Neljäveen kanssa löydettiin laho kanto, jossa oli isoja ötökänkoloja ja lisäksi sienikasvustoa.

Heinikossa oli muutama satunnainen ruusunoksa ja ruusunmarjoja.

Kesän viimeinen orvokki.

Neitihenkilö puutyöhommissa.

Pojat rakensivat laudanpätkistä lentokoneita.

Nyt suvila on valmis vastaanottamaan talven. Lehdet on haravoitu, pihaa hoidettu, leikkimökki siistitty, komposti käännetty, kissanluukut kiinni ja ikkunat teipattu. Onkohan siellä jo ensi kerralla lunta?

Anu

Tuunailua ja tuumailua

2011-10-30T15:43:00.002+02:00

Toisinaan omat tuunaukset tuntuvat melko vähäpätöisiltä.

Ninja

Päivän pelastukset

2011-10-28T07:31:00.000+03:00

Teki mieli laittaa ostikoksi kauneuteni salaisuus, mutta ei nyt ole mitenkään erityisen kaunis olo. Mutta tässä pari arjen pelastusta.

Ostin taannoin Tigin kuivasampoon ja bloggasinkin siitä. Se on kyllä osoittautunut päivien pelastukseksi monta kertaa. Hiukset tulevat kuohkeiksi ja saavat päivän pari armonaikaa.

Omistan elämäni ensimmäisen tai ehkä toisen vedenkestävän ripsivärin. En ole kuitenkaan jaksanut ostaa silmämeikinpoistoainetta ja olenkin todennut, että Natusanin baby oil toimii hyvin ja on lempeää iholle.

Ja ikuisuussuosikkini luomivärinä, huulikiiltona ja kaikkena muuna mahdollisena on riittoisa ja ihana Elizabeth Ardenin Eight Hour Cream!

Anu

Sormuksia

2011-10-27T06:48:00.000+03:00

Kerrankin kirjoitan ja julkaisen ihan reaaliajassa. Viime aikoina olen pääsääntöisesti ajastanut silloin kun on edes hetki aikaa. Minulla oli ihan eri asia mielessä, mutta selailin uusinta Saraa ja näin siellä Efva Attlingin mainoksen ja siitä se sitten lähti. Minulla on joitain Efva Attlingin koruja. Aikanaan mietittiin kihla- ja vihkisormuksia hänen mallistostaan, mutta päädyttiin muuhun. Tässä kooste ihanista sormuksista. Osa on uutuuksia, osa vanhoja aikaa kestäviä klassikkoja. Joulupukkii... ;)

Make love not war on kirjoitettu braillella.

Anu

Onnen tunti ja Kotirauha

2011-10-24T06:10:00.002+03:00

Käytiin miehen kanssa jossain ennakkonäytöksessä katsomassa elokuva Kotirauha, jonka pääosassa on Samuli Edelman. Elokuva oli suurimmalta osin todella vaikuttava, vaikka ehkä vähän kliseinen tarina. Mutta loppu. Voi miksi oli valittu "ja sitten mä heräsin" -henkinen loppu? Jos sama raadollinen tragedia olisi jatkunut elokuvassa loppuun saakka, olisi elokuva ollut elokuvana vaikuttavampi. Nyt tässä versiossa pidettiin huolta, että kotiin lähtevällä katsojalla on (suht) hyvä mieli ja loppu oli (näennäisen) onnellinen. Voi ällötys.

Sain myös luettua Anna-Leena Härkösen Onnen tunnin muutama päivä sitten. Kirja oli itseasiassa todella nopealukuinen. Luin ensin kuusi lukua, sen jälkeen kirja seisoi viikon ja sitten lukaisin loput yhdessä iltapäivässä. Kirja kertoi sijaisvanhemmuudesta. Odottelin kovasti sitä, että se osa tarinasta alkoi. Sijaislapset saapuivat vasta sivun 150 paikkeilla eli kirjan puolivälin jälkeen. Härkönen kirjoittaa sujuvasti, mutta tässäkään taustoittavat osat tarinaa eivät sinänsä tuoneet mitään yllätyksiä. Veikkaan, että oikean elämän totuus on vielä paljon tarinaa kummallisempaa ja raadollisempaa. Kirjan parhaat pari osaa olivat ne, joissa maailmaa tarkasteltiin laiminlyödyn vauvan tai lapsen silmin. Ne osat olivat kuitenkin todella lyhyet. Olisin ehkä kaivannut rohkeampaa paneutumista kaltoinkohdeltujen lasten maailmaan. Siihen minkä verran menetettyä rakkautta ja huolenpitoa voi jälkikäteen korvata? Miltä lapsesta tuntuu joutua kodista ja lastenkodista toiseen? Miten lapsi jaksaa rakastaa ja toivoa rakkautta omilta vanhemmiltaan, vaikka perheen tilanne olisi millainen? Suosittelen kirjaa, itse odotin siltä vielä enemmän.

Anu

Valoisaksi päivän saa...

2011-10-23T11:34:00.000+03:00

Tähän teekuppiin törmäsin Habitaressa. Keksintö on vekkuli. Itse haluaisin astioitteni olevan posliinia, joten en siitä ensin innostunut. Materiaali on kuitenkin valittu sitten, että kädet eivät pala. Ja jotenkin kuppi jäi mieleeni kaihertamaan Habitaren jälkeenkin.

Kuppiin siis kuuluu teesiivilä, johon teelehdet laitetaan. Kuuma vesi kaadetaan siiviläosan läpi. Kuppia pidetään kallellaan leelehtiin päin, kunnes tee on kyllin tummaa ja sen jälkeen kuppi kallistetaan toiseen suuntaan. Teelehdet pysyvät siivilässään tallessa seuraavaa kupillista varten, mutta eivät häiritse juomista.

Valmistaja: Magisso

Anu

Ihanan karmivaa

2011-10-21T09:07:00.000+03:00

Luultavasti monelle jo tuttu, joissain piireissä kultti-maineenkin saavuttanut loppusyksyn elokuva on ehdottomasti Tim Burtonin Painajainen ennen joulua. Allekirjoittanut on katsonut tämän rainan varmaan tuhat kertaa, eikä millään malttaisi odottaa, että sen voi omillekin lapsille tarjoilla. Suosittelen, ellette ole vielä nähneet!

Ninja

Ja ne kurpitsat

2011-10-20T09:02:00.000+03:00

Martha osaa tänkin homman:

Ninja

Kurpitsajuhlaa

2011-10-19T09:30:00.000+03:00

Halusin tai en, amerikkalaisella Kurpitsajuhlalla alkaa olla melko vankka jalansija Suomessakin. Sulo, 5v., toivoi jo vuosi sitten jotain kummitusmeininkiä. Silloin riitti pukeutuminen päiväkotiin. Tänä vuonna lupasin jotain Halloween-henkistä juttua kotiinkin. Toivon voivani kuitata lupaukseni ihan vaan kynttilöillä ja hurjan näköisillä irtokarkeilla. Martha Stewartilta taas löytyy vinkkejä, jos juhlasta haluaa ottaa kaiken ilon irti tai järjestää vaikka kummitussynttärit:

Ainakin kolmen viimeisen kuvan luomukset olisivat omiaan vaikka lastenkin kanssa (p)askarreltaviksi.

Ninja

Inspiraatiota etsimässä

2011-10-18T08:16:00.000+03:00

Eräänä heinäkuisena päivänä ennen vauvan syntymää selailin sisustuskirjoja ja kuvailin muutamia inspiroivia kuvia talteen. Tässä siis jakoon, tervetuloa kuvamaratonille!

Kaikki kuvat ovat näistä kirjoista:

Ninja

Valoa

2011-10-17T09:37:00.000+03:00

Poikkesin parin päivän Berliinin reissulla perheen pienimmän kanssa. Kiva kaupunki, siitä lisää myöhemmin. Nyt tulin kuitenkin esittelemään yhden ostoslöytöni, kauniit kukkavalot. Olen muutenkin melko lailla valosarjojen perään, mutta nämä veivät sydämen ihan täysin.

Ninja

Kauniita unia!

2011-10-16T17:15:00.001+03:00

Kävin lasten kanssa syysloman ilmaisnäytöksessä katsomassa Nukkumattia (Das Sandmännchen - Abenteuer im Traumland). Elokuva ei juoneltaan ole mitenkään kummoinen (Painajainen varastaa unihiekat ja ne pitää saada siltä takaisin, ettei kaikkien lasten unet muutu pelkiksi painajaisiksi), mutta väreiltään ja muulta visuaaliselta ilmeeltään elokuva viehätti. Elokuva alkaa ja loppuu näytellyillä osuuksilla, jotka ainakin dubattuina eivät oikein kolahda, mutta elokuvan pääanti eli vanha kunnon animaatio on oikein kelpo katsottavaa. Kannattaa katsoa, jos kohdalle osuu.

Näin kirjoitti elokuvasta Helsingin Sanomat.

Ninja

Karkkipäivä

2011-10-16T05:57:00.002+03:00

Viettiin lauantaiaamupäivä Porvoossa. Karkkitehtaan tehtaanmyymälässä tietenkin. Vanhaa kaupunkia kierrellen. Skidi-lastenvaatekaupassa ja Rossossa syömässä. Oltaisiin haluttu syödä jossain itsenäisessä ravintolassa, mutta mikään ei auennut ennen 12:ta lauantaina ja me oltiin syömävalmiita jo 11 maissa. Rosso kuitenkin yllätti positiivisesti olemalla mielikuvaansa parempi.

Kuvat ovat surkean huonoja, mutta Rosso oli aika rennon ajassaelävä kokonaisuus: punaista, harmaata ja mustaa. Sisustus oli mutkaton ja perheystävällinen ja kuitenkin kansainvälisellä tavalla tyylikäs. Ei liian hieno, muttei kyllä tyypillistä martinarossochicosiakaan.

Lapsilla oli kiva leikkinurkkaus, jossa oli hillitön määrä puuruokia ja kauppakorit, piirustusvälineitä sekä yksi sellainen kassinen seinällä oleva elektroninen peli.

Karkkitehtaalta tartui mukaan iso laatikko suukkoja ja vielä yksi ekstralaatikko. Ison laatikon hinta oli vain 15 euroa. Uusia makuja olivat sitruuna, appelsiini ja puolukka-karpalo, joista viimeinen oli ehdottomasti paras.

Alkujakin oli pakko saada. Miehelle riisisuklaata. Ahdettiin lauantai-iltapäivänä suklaata niin, että kaikkien navat naukui. Nyt ei hetkeen tarvi syödä (enkä tiedä mitä kaikilla suukoilla edes tehdään...).

Kolmevee sai uudet talvivaatteet. Sillä on Me&I-haalari, jota se käytti jo viime talven loppupuolella, mutta päätimme tänä vuonna, että kaikilla lapsilla on hyvä olla haalarin lisäksi kaksiosainen talviasu. Ainakin viime talvena isot pojat käyttivät jatkuvasti kokohaalaria aamulla ja kaksiosaista iltapäivällä.

Takki on Villervallan. Koko 104 ja minusta aika reilu. Housut haettiin Stadiumista (39,90), samaten hanskat ja pipoja tehtailin perjantaina koko lapsikatraalle. Ulkopuolella pörröfleeceä ja sisäpuolella joko trikoota tai fleecefroteeta, lapsesta riippuen. Pipo on periaatteessa kääntöpipo.

Kolmeveen pipo. Pääkallomerkin pääkallot ei oikein erotu.

Puolitoistavee peri isoveljen Minymon takin, mutta sai myös Stadiumista uudet henkselihousut, onnekkaasti viime vuoden mallia, eli maksoivat vain 19,90. Rukkaset myös Stadiumista ja pipo äidin tehtaasta.

Minymo on Sisukkaalta, käsittääkseni mallikappale. Tosi kiva ja on pysynyt siistinä, vaikka on ollut jo yhden lapsen käytössä.

Anu

On vielä liian aikaista

2011-10-15T12:42:00.000+03:00

mutta törmäsin eilen niin hauskoihin joulukuusenpalloihin nettikaupassa, että pakko laittaa vinkki jo jakoon. Ei ihan perinteisemmästä päästä.

Pantone-palloja saa ainakin täältä.

Ninja

Kohti joulua

2011-10-13T05:23:00.002+03:00

Kävin maanantaina Ikeassa hakemassa keittiöön uuden valaisimen. Siitä myöhemmin lisää, kunhan saadaan se asennettua. Mutta Ikeassa oli jo JOULU. Usein olen päässyt koluamaan Ikean jouluosastoa vasta puolityhjänä. Nyt se oli vastarakennettu. En varmaankaan nähnyt vielä kaikkea, mutta mukaan tarttui lahjapapereita sekä pakettikortteja. Ruskeaa, hopeaa ja kultaa. Olen monena vuonna harrastanut paketointia ruskeaan voimapaperiin ja tapetinsuikaleihin. Nämä sopivat samaan värimaailmaan.

Joulupapereiden jatkoksi pääsi Härkösen uusin kirja, joka kertoo sijaisvanhemmuudesta. Kirjailija puhui siitä niin kiinnostavasti Kirjan takana -ohjelmassa, että päätin lukea sen samantien. Onko joku jo lukenut? Kertokaa mikä fiilis kirjasta jäi? Pauli Aalto-Setälä sanoi ohjelmassa sen olleen paras hänen lukemansa Härkönen! Työkaverin mielestä tarina jää vähän kesken. No, kohtapa tiedän itse.

Anu

Tytöt ja mekot

2011-10-11T18:22:00.000+03:00

Voin kyllä kertoa, että omien vaatteiden kuvaaminen vaatii ainakin minulta runsasta harjoittelua. Testasin vitkalaukaisinta, huonolla menestyksellä. Saatte siis tyytyä asukuvissa käsivarren mitan päästä räpsäistyihin otoksiin.

Oltiin viikonloppuna neitihenkilön kanssa juhlissa. Mekot päällä molemmilla.

Neitihenkilöllä PompDeLuxia.

Äidillä Desigualia ja Aleksi 13:sta joku merkitön villatakki. Minulle uutta vaatevärimaailmaa: beessiä, ruskeaa, harmaata ja oranssia yhtäaikaa. Molempien nimikorut jostain ulkomaan nettikaupasta.

Anu

Suloista ja hauskaa

2011-10-03T20:22:00.000+03:00

Täytyy sanoa, että Pip Studio osaa yllättää. Minusta uudessa mallistossa on vielä aiempia ihanampia tuotteita ja kuvat ovat loistavat. Tervetuloa herkuttelemaan!

Kuvat: Pip Studio

Anu

Nälkä

2011-10-03T06:08:00.001+03:00

Afrikan sarvessa on yhä nälkä. Siellä on satanut viimeksi viime vuonna.

Kuvat: Aftonbladet.se

Anna apua!

Anu

Marttojen tilkkupeitot

2011-10-02T08:20:00.000+03:00

Marttaliiton, Tekstiiliopettajaliiton ja Novitan tilkkupeittojen maailmanennätystempauksessa peitettiin tilkkupeitoilla Tuomiokirkon portaat Helsingissä. Vaikuttava näky. Ja peitoista mahtui portaille vain noin puolet, niin runsasta oli osanotto! Peitot menevät hyväntekeväisyyteen.

Kuvat: Markku Ulander/IS

Anu

Kierrätyslaukkuja

2011-10-01T18:36:00.000+03:00

Näistä espanjalaisista kierrätyskasseista innostuin joskus jo aika päivää sitten. Törmäsin niihin Stockalla. Silloin en ostanut, kun en osannut valita. Nyt mietin taas pitäisikö, nähtyäni työkaverilla livenä saman merkin laukun. Ulkomainosjulisteista tehdyt laukut kestävät reissut rähjääntymättä.

iPad case

iPhone case

Kuvat: Demano

Anu

Kotitunnelmia

2011-09-30T06:06:00.001+03:00

Tässä muutama kuva meidän kotoa.

Anu

Keittiön välitila

2011-09-29T06:05:00.006+03:00

Vuosi sitten kesällä me tehtiin suvilan keittiölle sellainen pika-make over: tapetoitiin seinä, maalattiin ja asennettiin tiskikaappi, korotettiin tiskipöytä ja revittiin tiskipöydän taustarosterilevyt pois, koska ne olivat väärä valinta vanhaan taloon sekä ulkonäöltään että siksi, koska niihin tuli ruostepilkkuja (terveisiä Ikeaan)! Nyt ajateltiin tehdä vihdoin loppurutistus eli kaakeloida välitila ja asentaa työtason valaistus. Meillä oli suvilan kylpyhuoneesta jäljellä valkoista 10x10 kaakelia, mutta ei ihan tarpeeksi, sitä puuttuu alle puoli neliötä. Kierrettiin Turussa rauta- ja kaakelikauppoja, mutta samannäköistä tai vastaavaa oli mahdotonta löytää. Kunnes menin Pukkilan tehtaanmyymälään. Sieltä löytyi jo lähes sopiva, kunnes kävi ilmi, että senkin olisi saanut vasta maanantaina. No menin sitten kouluamaan pihalla olevan poistoteltan ja sieltä löytyikin yllätys. Lusikkakaakeli, jota olen joskus vuosia sitten himoinnut, mutta joka oli tosi kallista.

Tässä on vaaleanharmaa pohja, niin vaalea, ettei menoa haittaa. Välitila on 240 cm x 45 cm ja kaakeleiden hinnaksi tuli 17 euroa. Siinä on yksi varapakettikin mukana. Kaakelointiin saakka ei päästy, kun pitää vielä laittaa yksi vaneritausta kaakeleille. Ei aiota kaakeloida suoraan seinään.

Suvilan herätyskellokokoelma.

Tämä keinutuoli oli suvilalla, kun sen ostimme. Turkoosiksi maalattuna, kuten about kaikki muutkin keittiön kalusteet. Rapsuttelin siitä maalin ja päällystin vaaleansini-kultaisella kankaalla, joka on löytö Eurokankaasta vuosien takaa. Muistaakseni Dolce&Gabbana tai joku muu italialaismerkki. Kaunista, vähän yliprameaa suvilalle, mutta samalla vekkulia kontrastisuutta materiaaleille. Ehkä ei olisi kannattanut raaputtaa keinutuolista ihan kaikkea turkoosia.

Anu

Junia

2011-09-27T06:01:00.001+03:00

Viikonloppuna suvilalla lapset innostuivat pitkästä aikaa junahommiin. Meillä ei ole Brioa kuin jokunen yksittäinen juna, kaikki muu on Biltemaa ja Ikeaa. Järkevää, että kaikki kolme sopivat yhteen!

Anu

Reikäpolvisten housujen tilalle

2011-09-26T06:05:00.002+03:00

Kirjoittelin silloin keväällä reikäpolviprojektista. Paikkasin silloin muistaakseni kuudet housut ja laitoin muutamat roskikseen. Nyt on reikäkausi alkanut uudestaan; jo paikattuihin on tullut paikkojen viereen uusia reikiä ja onpa tullut aiemmin reiättömiin housuihin hurjia viiltoja. Veikkaisin, että jos esikoisen kaapista ottaa sortsit ja reiälliset housut pois, ei jää mitään jäljelle. Turussa syöksyimme siis KappAhliin ja siellä sattui olemaan kaikista housuista -25%. Ostettiin melkoinen kasa uusia farkkuja. Niissä oli toinen toistaan hienompia leikkauksia ja tikkauksia.

Minä sain lastenosastolta kivan harmaan pitsihuivin.

Molempikätinen nelivuotias sai Fiskarsin muumisakset, vasurille. Ajattelin, että annan mahdollisuuden treenata leikkaamista vasemmalla, jos se vaikka olisi helpompaa kuin oikealla. Neuvolatäti oli nimittäin 4 v. neuvolassa kiinnittänyt huomiota vaappuvaan leikkausjälkeen. Poika oli ilmeisesti tehnyt kaikki tehtävät oikealla. Kotona ainakin hamahelmihommat ja muut tarkkuutta vaativat hommat ovat vasemman käden hommia, vaikka kätisyys vaihtelee kovasti. Seurailen myös netihenkilön (puolitoistavee) hommia. Neiti keräilee leluja lattialta vasemmalla kädellä oikeaan kainaloon. Saattaa olla sattumaa, mutta seurailenpa kuitenkin.

Anu

Terveisiä viikonlopunvietosta

2011-09-25T15:29:00.000+03:00

Oltiin viikonloppu suvilalla. Tai aika iso osa ajasta Raisiossa ja Turussa. Käytiin Ikeassa hakemassa kolme asiaa: nuorimmalle lapselle oma jakkara syöttötuolin tilalle. Niemen syöttötuoli on toiminut tähän saakka hyvin, mutta nyt on alkanut kiipeilykausi. On siis turvallisempaa pudota matalammalta. Lisäksi tarvitsimme muutaman kosteussulkulakanan lasten sänkyihin ja tarkoituksena oli myös ostaa uusi kalastajamallinen valaisin, kun vanhasta on lasi osittain rikki. Uusi ei ole kuitenkaan mittasuhteiltaan yhtä kaunis kuin vanha, joten se jäi ostamatta.

Shoppailuista lisää myöhemmin, mutta tässä kierroksen paras tulos. Minulla on ollut HM Homen röyhelötyynyliinat varmaan jo pari vuotta, mutta ei sisätyynyjä. Ne napattiin Ikeasta muutamalla eurolla ja saatiin tyynyliinat käyttöön. Ilahduttavat minua kovasti. Kuvat siis suvilan makkarista.

Anu

(P)askartelua

2011-09-23T12:22:00.000+03:00

Tämä äiti potee usein huonoa omaatuntoa. Lasten kanssa tulee askarreltua-paskarreltua ihan liian harvoin. Erään aamun Pikku Kakkosen inspiroimana väsättiin kuitenkin paatit.

Äidille tuntemattomasta syystä kumpikin nimesi paattinsa Villeksi. Pakko muuten moittia näitä Djecon liituja, jotka olemme saaneet lahjaksi:

Värit ovat ihanat ja esittelynsä mukaisesti pehmeät. Niillä saa pienikin värittäjä aikaiseksi suuriakin väripintoja. Liidut ovat muovihylsyn sisällä ja sikäli näppärät käyttää sitten, kun toimintaperiaate on selvillä. MUTTA liidut sotkevat ihan julmetusti. Meidän askarrellut laivat ovat vain koristekäytössä, sillä väri tarttuu ihan joka paikkaan.

Äitiä jaksavat aina ilahduttaa ja inspiroida nämä askartelu-vinkit:

Ninja

Hemmamamma

2011-09-22T22:16:00.005+03:00

Kotiäidin arkea ilostuttavat:

Kumpparit ja sadetakki.

Termosmuki ja kätevä superedullinen laukku.

Ninja